
Wrightielat ovat mielenkiintoinen Anthozoa-luokan osa, joka koostuu pieniin, usein muodottomiin polyyppeihin. Nämä polyyppit elävät yleensä matalissa vesissä ja kiintyvät kovimpaan alustaan, kuten kiviin tai koralliin. Ne saavat ravintoa vangitsemalla planktonia ja muita pieneläimiä polttimen apusella.
Wrightiella-suku on nimetty brittiläisen biologian professori Edwin Wrightille, joka tutki laajasti merieläinten biologiaa 1900-luvun alussa.
Ulkonäkö ja rakenne:
Wrightielloilla ei ole vahvaa kalkoja kuten monilla muilla koralleilla. Sen sijaan ne koostuvat pienistä, pehmeistä polyypeista, jotka muistuttavat muodoltaan pikemminkin kukkia tai pitukaisia palloja. Polyypin yläosassa on suu, joka on ympäröity useilla piikeillä. Piikit toimivat sekä tarttuessaan saaliisiin että suojautumisessa pedoattorilta.
Wrightiella-lajeissa polyyppien koko vaihtelee 1-20 millimetristä riippuen lajista ja elinympäristöstä. Väriltään ne ovat yleensä ruskeita, harmaita tai vihreitä, mutta jotkut lajit voivat olla myös oranssinruskeita tai punaisia.
Laji | Koon keskiarvo (mm) | Väri |
---|---|---|
Wrightiella columna | 5 | Ruskea |
Wrightiella quadripartita | 10 | Harmaa |
Wrightiella versicolor | 15 | Vihreä |
Elinalue ja elintavat:
Wrightielloita esiintyy lämpimissä, kirkkaissa vesissä ympäri maailman. Ne suosivat matalia vesialtaita, kuten riuttoja ja laguuneja, missä virtaus on heikkoa ja vedenlämpötila pysyy stabiilina.
Ne elävät yleensä yksin tai muodostavat pieniä ryhmiä, jotka kiintyvät kiviin, koralleihin tai toisiin kovimpiin pintamiin. Wrightiellat ovat herkkiä veden laadulle ja lämpötilavuosikehiksi, ja ne voivat kärsiä saasteista ja haitallisesta planktonista.
Ravinto:
Wrightielan polyyppi on passiivinen peto. Sen piikit ovat varustettu pieniä, myrkkyä sisältäviä soluja, jotka halvaannuttavat saaliin. Kun saalis on riittävän lähellä, polyypi avvaa suuaukon ja imeekin saaliinsa sisäänsä.
Wrightielat syövät pääasiassa planktonia ja muita pieniä vesieläimiä, kuten:
- Copedodeja
- Larveja
- Ajan myötä
Lisääntyminen:
Wrightiellat voivat lisääntyä sekä suksellisesti että epäsukellisella tavalla. Suksellinen lisääntyminen tapahtuu, kun polyypit vapauttavat siittiöitä ja munasoluja veteen. Kun siittiöt ja munasolut kohtaavat, ne hedelmöittyvät ja muodostuvat uusia polyyppejä.
Epäsukellisella tavalla lisääntyminen tapahtuu, kun Wrightiella-polyyppi jakaantuu kahteen tai useampaan uuteen yksilöön.
Talousarvo:
Wrightielat eivät ole kaupallisesti arvokkaita lajeja, mutta ne ovat tärkeitä ekosysteemien tasapainolle riuttojen ja laguunien ekosysteemeissä. Ne auttavat sääntelemään planktonin määrää ja toimivat ravinnonlähteenä monille kaloille ja muille merieläimille.
Uhanalaisuus:
Monet Wrightiella-lajit ovat uhanalaisia vedessä tapahtuvan ilmastonmuutoksen, saasteiden ja elinalueiden häviämisen vuoksi.
Kiinnostavia faktoja:
- Jotkut Wrightielat voivat muuttaa väriään vasteena ympäristön muutoksiin tai uhkaan.
- Niitä on vaikeaa kasvattaa akvaarioissa, koska ne ovat herkkiä veden laatu- ja lämpötilamuutoksille.
- Tiedemiehet tutkivat Wrightiella-lajeja paremmin ymmärtääkseen koralliriuttojen ekosysteemien toimintoja.
Yhteenveto:
Wrightielat ovat mielenkiintoisia ja tärkeä osa merieläimiä. Niiden tutkiminen on avainasemassa, kun pyrimme ymmärtämään ja suojelemaan meriekosysteemejä ja niihin liittyviä lajeja.